Mimmi Valtanen

"Viisas mies ja tollukka"

• Nyt se taisi tulla minulle akka.
• Mitä se Kalle höpättää? Tervanlastaajat kääntyivät katsomaan

Taas yksi täyteen lastattu vene lipui virtaa alas Kiehimän laituriin. Suomussalmen tervanpolttajat olivat lähettäneet mustaa kultaa Oulun tervaporvareille myytäväksi. Koko päivän matkanneet soutajat laskivat maihin levähtämään yönseuduksi. Aamulla oli edessä hikinen soutu yli Kainuun meren ja monta kovaa koskea ennen kuin tynnyrit olivat Oulun tervahaminassa.

Soutajien seassa istui nyytteineen vanttera tyttö. Mustat letit valuivat punaruutuisen huivin alta ja ruskeat silmät ahmivat ennen näkemätöntä seutua. Juhannuskesän helle oli saanut posket punoittamaan.

Kalle tarttui veneen kokkaan ja auttoi soutajia kytkemään venettä laituriin. Siinä muun puheen seassa tulijat saivat tietää, että Torpalla on illalla tanssit. Eipä muuta kuin sinne kaunista kesäiltaa kuluttamaan!

Kalle ei tavallisesti paljon perustanut tansseista. Tällä kertaa kiinnosti, olisiko tervaveneen tuoma tyttö siellä. Kyllä oli ja näytti vieläpä tunnistavan hänet.

• Mihin neiti matkustaa, Kalle kysyi tanssin jälkeen.
• Ouluun nyt ensiksi ja sitte Ameriikkaan. Van Mimmi minä oon enkä mikkään neiti.
• Ei kasva neitie korpimökissä. Kato vaikka papinkirjasta: Mimmi Olka Aapelintytär Keränen. Tämmösen antovat matkamiehelle. Rokotettu ja rippikoulun käynyt…
• Oliko tuo kovinkin tarpeellinen koulu? Anteeksi, ei se kuulu minulle. Siis Mimmi Olka.
• Ei, ei, sievä nimi. Olga…
• Mimmiksi sanotaan. Entä kenenkä kansa se minä tässä puhun?
• Karl Adolf Valtanen. Kalleksi sanotaan.

• Velihi on minulla Kalle. Sinne jäivät, isä, äiti ja muu sakki. Toiset lähtöö ku pettu heittää maistumasta. Moniaat mennöö Ameriikkaan. Kuulema Oulujokivarressa tarvitaan haravamiehiä. Jos saisi matkarahat laivaan, kun kottoa antovat vain pari markkaa. Evvääksi äiti anto juustoleivän, van se piti nakata Kiehimässä jokkeen kun oli mytiyny helteessä. Toiseksi evvääksi anto nämä sanat: kun työsi tiet ja rehellisesti elät ni kyllä sinä maalimalla pärjeät.
• Luuletko rikastuvasi maalimalla? Ei siellä kultaa vuolla Ameriikassakaan, vaikka työväenliike on nousussa ja proletariaatin asiaa ajetaan. Kova on elämä ja kilpailu leivästä. Kapitalisti omistaa kaiken.
• Sekö omistanoo vai kuka, en tiijä. Onneaan on etittävä, paikkaansa tässä maalimassa.
• Mitäpä ammattia Mimmi ajatteli harjoittaa?
• Ka, mitä sitä. Palavelukseen. Aluksi johonni ja sitte parempaan paikkaan. Oon ollu Suomussalamen pappilassa ja Hilja-sisko on ollu kirjailija Kiannolla.
• Ihanko totta? Hyvä kirjailija, kuvaa teoksissaan hyvin köyhälistön kohtaloa. - Mutta, menikö sinne Amerikkaan joku Mimmin eiltä, sulhanen eli joku?
• Vielä! No ei silimäänkään panna menny.
• Siinäpä soma sanonta, silimäänkään…
• Niin että ei menny.
• No hyvä.

• Hyväkö lie vai paha. Ja kuulunooko syrjäisille.
• Ajattelin vain, että onko se nyt niin määrässä mennä koko Ameriikkaan. Jos olisi työtä täällä?
• Olihan tuolla tanssissa tuttu tyttö, joka sano, että jonnehi Kivipurolle tarvitaan toinen piika. Liekö minkälainen talo?
• Hyvä se on talo. Käy jo huomenna kysymässä, niin et tarvihekaan matkustaa etemmäs.

Mimmi kävi Kivipurolla ja jäi sinne piiaksi. Kalle rupesi saattelemaan häntä tansseista joka pyhäilta. Kun Mimmi vielä mainitsi Ouluun jatkamisesta, Kalle houkutteli häntä jäämään:

• Yritetään yhessä.

Saattomatkoilla Mimmi kuunteli kummissaan Kallen puheita, sillä ne olivat erilaisia kuin Suomussalmen poikien. Joskus Kalle tuntui unohtavan kainuun murteenkin ja puhui hienosti. Välillä Kalle ihasteli kesäisen luonnon kauneutta, välillä oikein silmät palaen selosti työväen sorrettua asemaa. Sitten taas seisahtui kuuntelemaan lintujen laulua aamuyössä.

Jos Mimmi vaikka koetti kertoa Kivipuron parhaan lehmän perätilasta, Kalle ei oikein kuunnellut. Hän puhui vain viisaita. Miten noin viisas ihminen kulkee tämmöisen tollukan kanssa, Mimmi mietti mielessään.

Matkan varrella tien vieressä kökötti pieni mökki, jossa oli vain yksi pirtti.

• Van assuuko sitä tuommosessahi toanussa ihmisie, Mimmi kysyi ihmeissään.
• Mehän siinä on isän ja mummun kansa asuttu, Kalle totesi. - Kenttä se on nimeltään.

Siihen toanuun Mimmikin pian siirtyi Kivipurolta, sillä hänet vihittiin Kallen kanssa Paltaniemen kirkossa vielä samana vuonna. Vihkisormuksena oli Kallen kihlasormus. Tuttavat olivat varoitelleet Kallea, ettei ottaisi noin mustaa akkaa: pennuista tulee mustilaisia. Kivipuron toinen piika oli puolestaan varoitellut Mimmiä kulkemasta Kallen kanssa. Se on istunut punikkina linnassa eikä muutenkaan ole tavallinen. Tilaa kirjoja Helsingistä ja kirjoittelee lehtiinkin. Unohtuu lukemaan, vaikka isänsä odottaa kaveriksi heinäpellolle.
Mimmi oli heti huomannut, että toiset hyljeksivät Kallea. Mies oli laiha ja 22 ikävuottaan vanhemman näköinen. Terveys oli pilaantunut kuolemansellissä.

• Sen vuoksi minä sain ukon, kun se oli semmonen heittiö. Ei ollu kansalaisluottamusta, ei saanu äänestää. Kerran kuussa piti ilimottautuo nimismiehelle. Minä säälin sitä ja pijin hyvänä, Mimmi perusteli naimisiinmenoaan puoli vuosisataa myöhemmin.

Kallen vankilakokemus oli kuin hänen omansa, kun hän toisti vartijan sanoja: "Varustautukaa, tämä kohtalo odottaa teitä kaikkia." Näin sanottiin, kun naapurikopista vietiin ammuttavaksi. Mutta Mannerheim armahti ennen kuin Kallen vuoro tuli.

Viisi vuotta häiden jälkeen Mimmi ja Kalle saivat ensimmäisen lapsen ja sitten harvakseen kolme muuta. Yksi poika kuoli lapsena. Mimmi hoiti perheensä ja pienen karjan ja teki kaikki askareet ensin appiukon kanssa, sitten yksin.
Kalle kävi Kajaani-yhtiöllä töissä ja oli työmailla usein pitkiäkin aikoja. Yhtenäkin jouluna Mimmille tuli Kallelta kirje Säräisniemeltä: "En pääse nyt kotiin".
Kotona ollessaan Kalle luki ja kirjoitti, joskus maalasikin. Hän ei ottanut hoitaakseen talon asioita. Jos Mimmi kysyi lehmän tai lisämaan ostosta, Kalle sanoi:

• Ka, sinähän tässä oot, itepähän tiijät.

Kerrankin Mimmin teki mieli nakata vasikanjuottosankko pitkin kartanoa, kun työtä oli paljon, mutta kamarin ikkunasta näkyi isännän hahmo kirjoituspöydän ääreen kumartuneena.
Kallen terveys pysyi heikkona ja hän kuoli 49-vuotiaana. Mimmi eli leskenä vielä 46 vuotta. Uutta ukkoa hän ei ottanut eikä halunnut kuullakaan moisesta.

• Miksipä ei joku pilikkeentekkie tuossa menisi, hän saattoi joskus sanoa, mutta kumosi heti ajatuksen tahallisen karkealla naurulla.

Mimmi piti tallessa Kallen kirjat, maalaukset ja kirjoitukset ja puhui hänestä usein lapsenlapsilleen. Sävy oli aina kunnioittava. Ikävät asiat hän suodatti ymmärryksen tai huumorin läpi.

60-luvulla televisiossa alettiin puhua seksistä. Mimmiä semmoinen iletti.

• Meillä kaet ei ollu seksie. Kukkaan ei voi totistaa, että olisin antanu Kallelle enempää ku neljästi.

---

"Viisas mies ja Tollukka" tarinan kirjoitti Anja Itkonen

Nämä sivut päivitti Juhannuksena 2005 Jussi Ruuskanen, kaikenlainen palaute tervetulutta sähköpostiosoitteeseen: j@ruuskanen.org