Sääskenniemi

Synttärit

Lainaus matkapäiväkirjasta: www.oulujoenreitti.fi

Sumua ja sadetta. Koko yön ja päivän lorotti vettä Sääskenniemessä. Maisemat peittyivät murkuun. Jutustelimme pirtissä ja joimme kahvia. Sään muutosta tähyilevän aika käy väistämättä pitkäksi. Ei siinä oikein osaa kirjoittaa eikä ajatella kovinkaan terävästi.

Illan suussa sade loppui. Tyhjensin veneen kolmannen kerran vesilastista. Vaikka paksuntummia pilviä kaarteli kaikkialla, päätin hankkiutua liikkeelle. Impi ja Veikko jäivät huiskuttamaan rantaan, kun suuntasin pohjoiseen. Kuulin, kuinka Veikon verkkovene käynnistyi. Minä liu´uin yli entisen hiekkarannan, uponneen niemen, lapsuuden kadonneiden leikkipaikkojen. Vesiheinä hipoi helisten veneen tervalautoja.

Sääskenniemeläiset kertoivat, että matalan veden aikana niemestä oli löytynyt kiviröykkiöitä, joiden päältä vesi on hiertänyt kasvillisuuden pois. Kuin hautoja. Odottavat arkeologiaan.

Kiantajärvi on ollut hyvä muikkuvesi. Säännöstelyn aloittamisen jälkeen muikku katosi vuosikymmeniksi. Se on syyskutuinen kala, ja keväällä mäti ja poikaset jäävät pohjaa vasten makaavan jään alle. Vain yli neljän metrin syvyydessä muikun kutu menestyy. Kenties nyt ovat muikkukannasta valikoituneet ne, jotka ovat kuteneet syvemmälle ja näin muutamina vuosina muikkukanta on taas ollut hyvä Kiannassa.